Ensimmäinen labradorinnoutaja tuli perheeseemme vuonna 1991. Halusimme mustan narttukoiran, jonka kanssa voisi käydä metsällä ja se sopisi elämään lapsiperheessä. Näillä perusteilla meille sitten tuli Donna.

Donnan kanssa tutustuimme noutajien kanssa harrastamiseen. Nome-kokeissa käytiin vaihtelevalla menestyksellä, voittajaluokkaan asti kuitenkin lopulta päästiin. Kiinnostus ja mieltymys labradorinnoutajia kohtaan tuli Donnan myötä. Donna oli kotikoirana mitä parhain, iloinen ja avoin luonne, tuli hyvin toimeen lasten kanssa ja mainio kaveri Tepille lintumetsälle. Donnalla on aina erityinen paikka koko perheemme sydämmissä.

Donnan siirryttyä muille metsästysmaille, olimme pari vuotta ilman koiraa.

Vuonna 2007 koirakuume iski meihin todenteolla ja sen seurauksena hankimme kaksi koiraa.

Labradorinnoutaja AVA on Tepin harrastuskoira ja Helillä on cavalier HIPPU.

Pääasiassa elämme koiriemme kanssa ihan normaalia koiraperheen arkea lenkkeilyneen ja rapsutuksineen.

Sen lisäksi Tepin ja Avan voi nähdä noutajien metsästyskokeissa. Käytännön metsällä käydäään niin usein kuin ehditään. Sorsalla käydään ja metsälintu metsällä. Helin käy Hipun kanssa näyttelyissä.

Niinhän siinä tahtoo käydä, että koiraharrastus vie mennessään. Kesäkuussa 2010 koiralaumamme kasvoi yhdellä pienellä mustalllabradorinnoutaja nartulla.

Hilan olisi tarkoitus olla Helin harrastuskaveri, mutta katsotaan miten siinä käy. Tulevaisuus näyttää mitä Hilan kanssa puuhastellaan, mutta alustavasti on ajateltu kokeilla nomeilua.

Hila vaikuttaa reippaalta ja energiseltä noutajan alulta.

Koirien kasvatus alkoi perheessämme kiinnostamaan erityisesti Heliä. Kasvattajakurssin Heli suoritti 2008 ja kennelnimen Usnea's sai  vuonna 2010. 

Usnea tarkoittaa naavaa. Meillä on  täällä Itä-Suomessa paljon puhdasta luontoa ja liikummekin paljon koiriemme kanssa metsissä vaeltaen.